Las Vegasin historia

Las Vegas on maailman tunnetuin uhkapelikaupunki. Vaikkei siellä olisi koskaan vieraillutkaan, kaikilla on siitä vahva mielikuva TV-sarjojen ja elokuvien ansiosta. Tässä artikkelissa sukellamme Las Vegasin historiaan aina varhaisvaiheista nykypäivään asti. Lue miten pienestä linnakkeesta kehittyi rahapelien Mekka, jonne kymmenet miljoonat turistit saapuvat vuosittain kokeilemaan onneaan.

Kauppareitin varrella

Nykyinen Las Vegas sijaitsi 1800-luvun alussa itä-länsisuunnassa kulkevan kauppareitin varressa ja kuului tuolloin Meksikoon. Kauppiaille se oli paras paikka täydentää vesivarastoja ennen Kaliforniaa. Nimensä Las Vegas sai meksikolaisilta kauppiailta: las vegas tarkoittaa espanjaksi niittyjä.

Yhdysvaltain presidentti John Tylerin asiamies John C. Frémont perusti Las Vegasiin linnoituksen, jota oli tarkoitus käyttää pian puhkeavassa sodassa Meksikoa vastaan 1846 - 48. Tämän sodan seurauksena Nevada liitettiin Yhdysvaltoihin.

Las Vegasista tuli kauppa-asema ja vedenottopaikka, jonka merkitys ja väkiluku kasvoivat etenkin rautatien saapuessa Nevadaan vuosisadan vaihteessa. Las Vegasin kaupunki perustettiin vuonna 1905, jolloin se käsitti vain osan nykyisestä Downtown-alueesta.

Nevadassa on osavaltion ensihetkistä asti väännetty kättä uhkapeleistä. Rahapelit yritettiin laillistaa jo 1864, mutta lopputulos oli käytännössä dekrimininalisointi, rangaistusten lieventäminen ja tiettyjen pelimuotojen sääntely ja salliminen. Vuosisadan alussa pelipääkaupunki osavaltiossa oli Reno, jossa toimi sekä laillisia seurapelisaleja sekä laittomia peliluolia.

Vuonna 1931 kaikki rahapelit laillistettiin Nevadassa. Ensimmäisistä laillisista kasinoista tuli merkittävä tulonlähde sekä kaupungeille että paikallisille yrittäjille.

Hooverin pato tuo duunareita ja turisteja

1920-luvun lopussa iskenyttä lamaa lääkittiin Yhdysvalloissa presidentti Franklin D. Rooseveltin julkisten töiden hankkeilla. Suurin näistä oli vuonna 1931 aloitettu Hoover Dam -pato, jolla Colorado-joesta saatiin virtaa suureen osaan läntisiä Yhdysvaltoja.

Patohanke toi Las Vegasiin tuhansia työmiehiä, joille kaupunki tarjosi perinteisiä viihdykkeitä, eli viinaa, naisia ja uhkapelejä. Tähän saumaan osuivat myös ensimmäiset kasinot Boulder Club, Las Vegas Club, Exchange Club ja Northern Club.

Kun pato valmistui vuonna 1937, työmiesten sijaan paikalle alkoi virrata uteliaita turisteja. Näitä varten avattiin korkeatasoisempia peli- ja majoituspaikkoja.

Oman osansa Las Vegasin väestöön toi myös vuonna 1941 avattu ilmavoimien tukikohta McCarran Field sekä myöhempi Nellis Air Force Base. Yhdysvaltain liittyessä toiseen maailmansotaan sotilaiden määrä alueella kasvoi, ja sodan loppuessa osa heistä jäi kaupunkiin.

Ketkä pyörittivät Las Vegasia?

Las Vegasin alkuaikoina naruista vetelivät paikalliset vaikutusvaltaiset perheet, jotka pitivät aisoissa niin kaupungin, osavaltion kuin liittovaltionkin virkamiehet sekä mafian. Tilanne kuitenkin muuttui, kun tunnettu gangsteri Bugsy Siegel ryhtyi rahoittamaan ongelmiin joutunutta The Flamingo Casinoa vuonna 1947.

Mafia otti nopeasti haltuunsa suuren osan Las Vegasin kasinoista. Vaikka senaattori Ester Kefauverin johtama komitea alkoi tutkia järjestäytyneen rikollisuuden ja pelilalan epäpyhää liittoa jo 1950-luvulla, kaupunki saatiin putsattua Cosa Nostran aineksista vasta 1980- ja 1990-luvuilla. Viimeinen mafiamurha tehtiin vuonna 1997, kun Los Angelesin ja New Yorkin perheet raivasivat tieltään koronkiskuri Herbert “Fat Herbie” Blitzsteinin.

Las Vegasissa mafia sai 1960-luvun lopulla tehdä tilaa ensin miljardööri Howard Hughesin ostosvimmalle. Kasinokaupoissa auttavan kätensä ojensivat vaikutusvaltaiset mormonipankit, jotka lainasivat rahaa ja toimivat välittäjinä eri osapuolten kesken.

Bugsy Siegel ja The Flamingo tuovat mafian Vegasiin

The Flamingo oli jo suunnittelupöydällä erilainen, kuin Fremont Streetin vanhanaikaisiksi koetut kasinot. Se oli ensimmäisiä The Stripillä sijainneita kasinoita, joten tilaa suuruudenhulluilta tuntuneisiin kokeiluihin löytyi.

Hotellikompleksiin oli tarkoitus rakentaa luksushuoneita, kylpylä, kuntosali, näyttelytila, golfkenttä, yökerho, luksusravintola ja ranskalaistyylinen kasino. Ei siis liene ihme, että alkuperäiseltä rakennuttajalta Billy Wilkersonilta loppuivat rahat kesken, ja hänen täytyi turvautua Bugsy Siegelin apuun.

Siegel ja tämän liikekumppani Mayer Lansky pumppasivat Flamingoon mafiarahaa mormonien omistamien pankkien kautta. Sijoittajia riitti myös muualta järjestäytyneen rikollisuuden parista. Kun Flamingon rakennuskustannukset kasvoivat kasvamistaan, eikä kasinon tuotto yltänyt odotuksiin ensimmäisen puolen vuoden aikana, päättelivät muut Bugsyn vetävän välistä.

Loppu on niin sanotusti historiaa: Siegel sai tarkkuuskiväärin luodin silmäänsä kesäkuussa 1947. Populaarikulttuurin tarina puolestaan päätyi Kummisetä-elokuvan kautta, sillä samanlaisen lopun kohtaava hahmo Moe Greene on juuri Bugsy Siegelin inspiroima.

Siegelin murhan jälkeen Flamingon pyörittämistä jatkoivat Mayer Lanskyn bisneskumppanit Moe Sedway ja Gus Greenbaum. Flamingon painopiste muuttui eksklusiivisuudesta kaikkien saatavissa olevaan loistoon, jolloin myös rahahanat aukesivat. Alkuaan persnettoa tehnyt kasino maksoi itsensä takaisin lopulta melko nopeasti.

Flamingo ei toki jäänyt ainoaksi mafian operoimaksi kasinoksi. Chicagon ja New Yorkin mafiaperheet perustivat 1950- ja 60-luvuilla useita kasinoita: Stardust, Desert Inn, Riviera, Hacienda, Golden Nugget, Sahara ja Fremont olivat kaikki näiden rikollisjärjestöjen yrityksiä. Las Vegasin järjestäytyneen rikollisuuden historiaa käsitelleen kirjailijan Ovid Demariksen mukaan mafia pyöritti aikoinaan myös esimerkiksi Caesars Palacea.

Mafia teki yhteistyötä muun muassa kuljetusalan ammattiliiton Teamstersin kanssa uusien sijoitusten alkuperän kätkemiseksi. Lisäksi eri mafiaperheet sopivat keskenään uudesta jaosta, jonka seurauksena kaikki saivat siivun toistensa kasinoista. Koska kaikki omistivat kaiken, kenelläkään ei ollut intressiä keikuttaa yhteistä venettä.

Howard Hughes ostaa lähes kaiken

1960-luvulla mafian omistamille kasinoille tuli haastaja, miljardööri Howard Hughes. Elokuva- ja ilmailulalalla omaisuutensa koonnut Hughes osti ensin Desert Inn -hotellin vuonna 1967, ja ryhtyi sen jälkeen muokkaamaan Las Vegasia oman visionsa mukaiseksi.

Hughes halusi tehdä Vegasista loistokkaan ja tyylikkään kohteen, jossa riittää glamouria. Samalla livahdettiin myös sujuvasti pikkumaisuuden puolelle: tarinan mukaan Hughes osti Silver Slipper -hotellin vain estääkseen (kuviteltua tai todellista) valokuvaajaa ottamasta hänestä kuvia kasinon kengänmuotoiseen valotauluun piiloutuneena.

Rahalla saa kasinoiden lisäksi myös vaikutusvaltaa, ja mafia menettikin jalansijaa kaupungissa 1960-luvulta lähtien. Hughes joutui kuitenkin lopettamaan kasinoiden ostamisen vuonna 1968, kun Yhdysvaltain oikeusministeriö torppasi Stardust Casinon oston monopolisäännösten perusteella. Hughes oli tähän mennessä onnistunut kahmimaan itselleen kolmasosan koko Stripin uhkapeliliikevaihdosta, ja samalla tästä oli tullut koko osavaltion suurin työnantaja.

Howard Hughes voi olla monille tuttu nimi tai ainakin hahmo myös viihteen kautta. Leonardo DiCaprion tähdittämä Aviator vuodelta 2004 kertoo Hughesin uran alkuvaiheista. Seitsemännessä James Bond -elokuvassa Timantit ovat ikuisia puolestaan nähdään hotellihuoneen kattokerrokseen linnottautunut lentokonemiljardööri Wyllard Whyte, joka on selvästi Hughesin inspiroima hahmo.

Mikään yhden miehen ristiretken lopputulos mafian alamäki Vegasissa ei kuitenkaan ollut. Hughesin astuessa näyttämölle rikollisjärjestöt olivat jo helisemässä osavaltion pelilainsäädännön kanssa.

Vuonna 1955 perustettu Gaming Control Board ja vuoden 1959 lainsäädännön myötä syntynyt Nevada Gaming Comission halusivat pitää Yhdysvaltain liittovaltion poissa taloudellisesti yhä enemmän uhkapeleihin nojaavan Nevadan osavaltion eväskorilta. Paras tapa hillitä ylhäältä päin tulevaa sääntelyä oli kirjoittaa omat, tiukat säännöt. Valvontaelimet loivat muun muassa Black Book -nimellä tunnetun listan ei-toivotuista henkilöistä, joilla ei ollut asiaa kasinoille.

Tärkeää nykymuotoisen kasinotoiminnan kehittymiselle oli myös vuoden 1967 laki, joka salli yritysten omistaa kasinoita ilman jokaisen yksittäisen osakkeenomistajan lisensointia. Tämä mahdollisti valtavien kasinokonsernien synnyn: nykyään suurta osaa Las Vegasin kasinoista hallitsevat jättifirmat Las Vegas Sands, MGM Resorts sekä Caesar's Entertainment.

The Strip

Las Vegasin perinteinen keskusta Downtown rakentui Fremont Streetin ympärille. Myös kasinot keskittyivät pitkään tänne, alussa ainoa poikkeus oli vuonna 1931 perustettu Pair-O-Dice Club.

The Strip on Las Vegasin kaupungin rajojen ulkopuolella, Paradisen kaupungissa sijaitseva, 6,8 kilometriä pitkä kasinokatu. Nykyään suurin osa Vegasin kuuluisista kohteista sijaitsee juuri täällä.

Koska Stripillä kasinoita ei tarvitse sulloa pikkukaupungin historialliseen keskustaan, on se mahdollistanut mielikuvituksellisen laajat kasinokompleksit, huikeat teemat ja varsinaisen ökyarkkitehtuurin.

Ensimmäinen nykyisellä Stripillä sijainnut kasino oli vuonna 1941 avattu El Rancho Vegas. Vanhin yhä toimiva Stripin kasinoista puolestaan on Flamingo, tosin alkuperäiset rakennukset on purettu ja vanhimmat osat ovat 1960-luvun lopusta.

Caesars Palace puolestaan oli Las Vegasin ensimmäinen teemakasino. Vuonna 1966 avatussa Caesars Palacessa vierailijaa tervehtii yli 6-metrinen Julius Caesarin patsas, eikä loppua roomalaistyyliselle loistolle näy. Prameissa avajaisissa tarjoilijat toivottivat asiakkaat tervetulleiksi sanoilla "Welcome to Caesars Palace, I am your slave."

Caesarsin jälkeen teemahotelleita on riittänyt, ja Stripille ovat saapuneet muun muassa Circus Circus, Excalibur, Luxor, Treasure Island, New York-New York, Venetian ja Paris. Viime vuosina trendi on kuitenkin ollut enemminkin teemoista luopuminen ja perinteisen ekslusiivisen kasinokokemuksen korostaminen.

Vaikka Strip on pitkä, uudet tulokkaat ovat vaatineet lääniä. Lisäksi vanhojen konkareiden on ollut vaikea kilpailla esimerkiksi vuonna 1989 avatun Miragen kaltaisille massiivisille mega-resorteille. Siksi monet perinteiset kasinot ovat saaneet tehdä tilaa tuoreemmille projekteille.

Vuonna 1996 Las Vegasin kuuluisa hotelli Sands räjäytettiin näyttävästi: Treasure Islandin merirosvolaivan tykit suunnattiin kohti kasinoa, ja "laukausten" jälkeen historiallinen rakennus oli enää muisto. Nykyään Sandsin paikalla kohoaa The Venetian Resort Hotel Casino.

Jotain vanhoista kasinoista on kuitenkin jäänyt jälkeen. Koska kasinoiden valotaulut ovat jo nähtävyys itsessään, valmistajat ovat tunnollisesti keränneet käytöstä poistetut neonvalo- ja hehkulampputeokset talteen takapihoilleen. Nykyään niitä pääsee ihailemaan Las Vegasin The Neon Museum -museossa.