Ensimmäiset uhkapelit

Pelaaminen on kuulunut ihmisten huvituksiin sivilisaation alkuajoista lähtien. Ensimmäiset uhkapeleihin viittaavat arkeologiset todisteet ovat yli 5000 vuoden takaa, mutta luultavasti pelaaminen on vielä vanhempi harrastus. Vuosisatojen ja -tuhansien saatossa pelit ovat kehittyneet ja etenkin viimeaikoina voittoprosentit parantuneet. Kurkista Netticasinot.comin kanssa uhkapelien varhaiseen historiaan!

Ensimmäiset viitteet pelaamisesta - astragalus-nopat

Raja uhkapelien, päätöksenteon ja uskonnon välillä on kulttuurisesti häilyvä, sillä vanhinta arkeologien löytämää esineistöä on voitu käyttää näihin kaikkiin. Riskin ottaminen pelissä oman edun tavoittelun nimissä on joka tapauksessa historiaa vanhempi ilmiö.

Varhaisimmat löydöt, jotka viittaavat pelaamiseen, ovat hiottuja kotieläinten telaluita, joita viskomalla on pyritty selvittämään ihmistä vahvempien voimien tahtoa. Vanhimmat tällaiset astragalus-luut on löydetty Mesopotamiasta (nykyisen Irakin ja Iranin alueelta) ja ajoitettu noin vuoteen 3500 e.a.a. Niiden yleisyys arkeologisissa löydöissä eri aikakausina ja eri alueilla viittaa  siihen, että ne eivät ole kuuluneet pelkästään pappien varusteisiin, vaan niillä on ollut osansa tavallisten ihmisten päätöksenteossa sekä huvituksissa.

Thingiverse-sivusto on luonut astragalus-luusta kolmiulotteisen mallin, jota pääset ihailemaan täältä.

Näissä noppien varhaisversioissa oli neljä sivua, jolle ne voivat laskeutua. Koska kyseessä on kuitenkin luonnon tuote, ei heittojen jakaantuminen eri kylkien kesken ollut tasaista. Siksi pian syntyivät ensimmäiset nelisivuiset nopat sekä nykyäänkin varsin tunnistettavat arpakuutiot, joiden materiaalina oli kivi tai norsunluu. Luultavasti muitakin materiaaleja on käytetty, mutta niitä ei ole säilynyt luonnonvoimien ja historian myllerryksessä meidän päiviimme saakka.

Amerikan alkuperäiskansojen pelit

Vaikka eurooppalaiset löytöretkeilijät, konkistadorit ja kolonistit toivatkin omat pelinsä mukanaan Amerikkaan 1400-luvun lopulta lähtien, eivät uhkapelit olleet vieras ilmiö alkuperäiskansoille. Esimerkiksi Meksikosta on löydetty luolan savilattiaan tökittyjä koloja, joita arkeologit pitävät noppapelin pisteenlaskujärjestelmänä. Radiohiilitutkimus on ajoittanut nämä merkit uhkapeleistä noin 5000 vuoden taakse.

Utahista on puolestaan löydetty 800 vuotta vanha promontory-kulttuuria edustava "luolakasino" jo 1930-luvulla. Luolasta löytyneisiin esineisiin kuuluu satoja noppia ja muita pelivälineitä, kuten nuolia ja kiekkoja, joita on käytetty erilaisissa taito- ja tuuripeleissä.

Promontory-kulttuurissa pelit jakaantuivat arkeologien mukaan miesten ja naisten peleihin. Heimon naiset rytmittivät arjen uurastusta pelaamalla taito- ja tuuripelejä pikkupanoksilla: pelien avulla jaettiin askareet ja henkilökohtaiset pikkuesineet. Miehet eivät osallistuneet naisten peleihin suoraan, mutta sekä miehet että naiset saattoivat lyödä vetoa lopputuloksesta. Miesten peleissä panokset olivat kovempia: joskus vaakalaudalla oli koko omaisuus, ja häviäjä saattoi jopa joutua voittajan orjaksi.

Uhkapeleillä oli tärkeä rooli myös eri heimojen ja kansojen kohtaamisissa, kaupankäynnissä ja kiistoissa. Osa pelivälineistä on tuontitavaraa eri puolilta mannerta, mikä kertoo laajalla levinneistä kauppaverkostoista. Yksi tärkeimmistä uhkapelikeskittymistä oli navajojen Pueblo Alto, joka sijaitsi viiden ison tien risteyksessä.

Kenties suosituin intiaanien peleistä oli chunkee: taitopeli, jossa pelaajat heittävät keihäitä tai keppejä liikkuvia kiviä kohti yrittäen päästä mahdollisimman lähelle kiven lopullista pysähtymiskohtaa. Chunkeen pelaaminen ei loppunut eurooppalaisten saapumisen myötä. Vielä 1800-luvulla Carolinan creek- ja cherokee -heimojen kylissä on ollut useiden jalkapallokenttien kokoisia chunkee-kenttiä. Chunkee olikin sekä suosittu yleisölaji että vedonlyöntikohde, johon innokkaat pelurit panostivat tarvittaessa paidan päältään.

Uhkapelien hengellinen puoli

Pelaaminen oli Amerikan alkuperäiskansoille paitsi viihdettä, myös uskonnollinen rituaali, johon liittyi runsaasti symboliikkaa. Tiettyjä pelejä sai pelata vain tiettyyn aikaan vuodesta tai vuorokaudesta. Esimerkiksi mokkasiinipeli kestice oli talvipeli, jota pelattiin vain öisin tiettyjen pelilaulujen säestämänä.

Navajojen tarinoiden mukaan kestice-peli symboloi pimeyden ja valon ikuista taistelua, joka käsitteenä on tuttu useimmille kulttuureille: kiinalaisen filosofian jin ja jang sekä kristinuskoon ja islamiin zarahustralaisuuden kautta päätynyt jako hyvään ja pahaan edustaa samaa dualistista maailmankäsitystä.

Peleille oli omat jumalansa, esimerkiksi navajoilla Noqoilpi. Myös muilta kansoilta löytyy vastaavia jumaluuksia, eikä pelaamisen jumala ole vieras käsite eurooppalaisissa kulttuureissakaan. Antiikin Kreikan pelaamisen jumalista voit lukea pelaamisen historia -artikkelisarjamme seuraavasta osasta.